Joulupukki ja noitarumpu

Katsoin joulun alla perinteisesti Mauri Kunnaksen samannimiseen kirjaan perustuvan Joulupukki ja noitarumpu. Elokuva on kuulunut lapsuuteeni - ja myös nuoruuteeni - tiukasti ja joka vuosi ennen joulua se on katsottava. Nyt aikuisuuden kynnyksellä arvostan elokuvaa entistä enemmän. Siihen liittyy tiettyä nostalgiaa ja lapsuudenkaipuuta - ehkä siksi valitsinkin sen analysoitavaksi.

Kuva: Mauri Kunnas 

Jos on jotenkin onnistunut välttämään tämän suomalaisen jouluelokuvan katsomisen joka joulu, niin seuraavaksi pieni ei-liikaa-paljastava juonen pätkä. Korvatunturilla ollaan vauhdilla jo valmistautumassa jouluun, ja Joulupukki sattuu olemaan flunssassa. Lentokone lennättää Joulupukin pajalle läjän kirjeitä, joiden seasta löytyy hyvin epäselvä lahjatoive, jonka allekirjoittajana on Vekara. Päähenkilöt Ville ja Noora yhdessä pukin kanssa lähtevät kyselemään lelupajan asiantuntijoilta, josko he ymmärtäisivät kirjeestä paljastuneen piirroksen päälle. Samaan aikaan kummia sattumuksia alkaa tapahtua Joulupukin ympärillä.

Elokuva herätti minussa siis vahvoja tunteita. Nämä tunteet olivat positiivisia, koska yhdistän elokuvan lapsuuteeni ja nautin sen katselemisesta joka joulu. Elokuvan aikana tunsin niin jännitystä, huvittuneisuutta kuin lapsenomaista riemuakin. Mauri Kunnas on onnistunut luomaan loistavan tarinan, joka pystyy ilahduttamaan suomalaisia vauvasta vaariin. Itseäni naurattaa vieläkin elokuvan huumori ja jaksan ihastella sen suloista visuaalista ilmettä, joka poikkeaa aika tavalla muista lastenelokuvista. Erilaiset yksityiskohdat ja niiden bongaaminen ovat myös ilahduttavaa puuhaa, ja monesti mieleeni on tullutkin, miten joku keksii niin paljon somia ja hauskoja yksityiskohtia. Elokuvan tunnelma on kodikas ja saa minut tuntemaan halua lähteä Korvatunturille välittömästi. Siinä on käytetty myös monenlaisia ilmaisukeinoja, kuten veikeiden hahmojen kasvojen ilmeet ja piirteet, äänitehosteet (jotka ovat ihan omaa luokkaansa) ja värimaailma, joka luo lämpimän tunnelman. Kunnaksen luoma visuaalinen maailma on myös oma ilmaisukeinonsa, sillä hänellä on aivan ainutlaatuinen tapa piirtää.

Juoni herättää paljon ajatuksia elokuvan aikana. Tuoltako Suomen Korvatunturi näyttää? Tuoltako legenda joulupukista on peräisin? Piirretyssä elokuvassa on selkeästi kuvattuna Suomen pohjoinen luonto lumihankineen, poroineen ja revontulineen. Se tuo esiin hienosti suomalaista tarunomaista kansanperinnettä, kuten joulupukin kylän asukkaineen ja shamaanin (Lapin noidan) noitarumpuineen ja loitsuineen. Elokuva sisältää jonkin verran faktaa, mutta paljon enemmän fiktiota. Se kuitenkin edustaa lapsellisuuksineen osittain minun Suomea - mystistä ja perinteikästä kotimaata.

Valitsin tämän elokuvan, koska koen sen olevan monipuolinen ja hyvä myös koulukäyttöön. Vaikka se onkin fiktiivinen ja piirretty, kertoo se paljon esimerkiksi suomalaisesta luonnosta ja kansanperinteestä, kuten aiemmin jo mainitsinkin. Näin ollen sitä voisi tarkastella muun muassa äidinkielen tunneilla kansanperinnettä tutkittaessa. Elokuvaa voisi myös käyttää hyväksi esimerkiksi äidinkielen ja maantiedon oppiaineet ylittävällä monialaisella tunnilla (uusi OPS), mikä yhdistäisi luonnon, tarinan ja kansanperinteen analysoinnin. Joulupukki ja noitarumpu on myös loistava käytettäväksi kuvataiteen tunneille - siellä voisi käsitellä muun muassa Kunnaksen piirtotyyliä ja 1990-luvun animaationtekoa kattavasti.

Jokaisessa tarinassa on myös oma opetuksensa. Tämän elokuvan opetus on ehkä se, että kaikilla asioilla on tapana selvitä, kuten shamaani Vekarallekin selviää, miksei Joulupukki ole koskaan vastannut hänen toiveisiinsa. Elokuvalla yritetään viestiä, ettei kannata tehdä mitään typerää, kuten shamaani teki - vain koska pukki ei ollut vastannut ja kyseessä oli loppujen lopuksi väärinkäsitys. Hän teki kärpäsestä härkäsen, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Elokuva voisi opettaa koulussa oppilaille kärsivällisyyttä ja sen merkitystä - sekä sen, että itse Joulupukkikin voi olla erehtyväinen, kuten kuka tahansa.