Mitä näin?
Aloitimme erään päivän "turistikierroksemme" Kaarlensillan kupeesta. Sillan lähellä sijaitsee John Lennon -seinäksi nimetty seinä, johon turistit ja paikalliset saavat käydä maalaamassa ja piirtämässä, mitä mieleen juolahtaa. Astellessani seinän luokse näin paljon sekasotkua ja kirkkaita värejä. Seinästä ei alkuun erottanut edes mitään, se oli vain sotkua. Mitä tarkemmin ja lähempää sitä tutkaili, erottui monia pieniä taideteoksia ja tervehdyksiä. Teosten meri jatkui monien metrien päähän ja kun näki yhden teoksen, huomasi myös toisen. Seinä alkoi näyttää kauniilta, kun sitä tuijotti pidempään. Sen värimaailma loi hauskan ja jopa ristiriitaisen kontrastin Prahan vanhojen kiviseinien ja mukulakivikatujen kanssa. Tietysti bongasin taideteosten keskeltä pienen sympaattisen joulukuusen, joka ilahdutti joulumieltäni suunnattomasti.
Matka jatkui Kaarlensillalle, joka kannatteli vanhoilla perustuksillaan monen monta turistia. Näin eri näköisiä ihmisiä, patsaita ja joen. Näin myös vanhaa arkkitehtuuria ja isoja joutsenparvia kellumassa kylmässä joulukuisessa vedessä. Sää oli harmaa, vaikka auringon piti paistaa. Kaupunki näytti utuiselta, kun kauemmas katsoi - aivan kuin unessa. Ilma oli sen verran kostea ja sumuinen, että se loi ympäristöön unenomaisen vaipan.
Tavallisten turistien lisäksi silmääni osui sillalla katukauppiaita ja kerjäläisiä. Siellä myytiin niin maalauksia, piirustuksia, lasten rihkamaleluja ja koruja. Kerjäläiset olivat surullista nähtävää. Eräskin mies istui maassa koiransa kanssa pidellen lippistä esillä, jos joku sattuisi heittämään kolikoita.
Sillan vanhat patsaat taas olivat mielenkiintoista nähtävää. Ohitettuani patsaita ja katseltuani niitä hetken tajusin, että ne kaikki esittivät kristinuskoon liittyviä henkilöitä, pyhimyksiä tai Jeesusta. Näin kristinuskon symboleita siellä täällä. Vaikka patsaat itsessään olivat tummia, olivat tietyt kohdat niistä kullan värisiä. Tämä johtuu siitä, että ihmiset käyvät koskettamassa patsaita näistä kohdista - en tosin tiedä miksi, ehkä hyvän onnen tai niiden "pyhyyden" takia.
Joki näytti hyytävän kylmältä. Päidemme yli lenteli lokkeja jatkuvasti ja myös joutsenet olivat viihdyttävää katseltavaa, kun ne yrittivät saada ruokaa joenrannan lähellä olevilta ihmisiltä. Ihmisten kasvot olivat suurimmilta osin iloisia, hämmästyneitä ja ihastelevia. Monella oli kamera tai kännykkä esillä, jotta kaiken uuden nähtävän voisi tallentaa niihin. Niin myös minulla.
Kaarlensillan ylitettyäni jatkoin matkaa kohti Vanhaa kaupunkia, jossa joulumarkkinat sijaitsivat. Kävelin kapeita mukulakivikatuja, joilla liikenne vilisi hurjana ja turistit puikkelehtivat sinne tänne. Näin matkalla paljon vanhoja rakennuksia, jotka ulkonäöstään päätellen oli rakennettu vuosisatoja sitten. Saapuessani aukiolle, ensimmäisenä silmääni pisti valtava koristeltu joulukuusi. Kuusen valot välkkyivät ja suuret pallot, rusetit ja köynnökset kimalsivat kilpaa pitkänkin matkan päähän. Seuraavana havaitsin suuren määrän ihmisiä - osaksi paikallisia ja osaksi turisteja. Pieniä ja suuria myyntikojuja ympäröi valtavat ihmismäärät, eikä heidän takaa meinannut aluksi edes erottaa, mitä kojut myivät. Joulutunnelma oli silmin nähtävissä, kun hymysuiset ihmiset kävelivät kojulta kojulle ja ihailivat suurta kuusta.
Mitä kuulin?
Lähestyessäni aamupäivällä Kaarlensiltaa kuulin ihmisistä kantautuvan puheensorinan, lokkien ja liikenteen ääniä. John Lennon -seinän luona ei ollut paljoa väkeä, joten siellä oli huomattavasti rauhallisempaa. Sillan täytti kuitenkin iloinen jutustelu ja joen veden liikehdintä humisi taustalla hiljaa. Autojen ja raitiovainujen äänet kaikuivat jokea pitkin toiselta sillalta, muttei häiritsevästi. Erotin siltaa kulkiessani monia eri kieliä - vastaan tuli niin kiinalaisia, ranskalaisia, brittejä ja itse paikallisia. Oli vaihteeksi mukavaa, kun ei ymmärtänyt kaikkea kuulemaansa ja sai olla aivan kuin rauhassa ihmisvilinän keskellä.
Matkan jatkuessa sillalta kohti joulumarkkinoita liikenteen äänet yltyivät. Kenkäni kopisivat vanhoja mukulakiviä vasten. Ihmisten puheensorina voimistui taas, mitä lähemmäs markkinoita pääsin. Erotin puheen ja hälinän seasta myös musiikkia. Joulumarkkinoilla tietysti soi joululaulut, mikä loi ihanaa tunnelmaa torin vilskeeseen. Vanhanmalliset kassakoneet lauloivat markkinoiden kojuissa, kun ihmiset ostivat tuliaisia ja joululahjoja sekä maistiaisia tsekkiläisistä perinneruuista ja -juomista. Kuulin ihmisten taas puhuvan monen montaa kieltä, enkä kauhean montaa kertaa suomea kuullut. Markkinoilla oli myös lava, josta alkoi kuulua yhtäkkiä livemusiikkia.
Mitä tunsin, maistoin, haistoin?
Koko "turistikierroksen" ajan tunsin positiivista hämmästystä uusista nähtävistä. Kaarlensillan näkymät saivat minut tuntemaan itseni pieneksi ihmiseksi suuressa maailmassa - ihmispaljous, suuri joki ja valtava tuntematon kaupunki levittäytyivät suoraan edessäni. Kerjäläiset sillalla saivat oloni epämukavaksi ja surulliseksi, mutta nämä tunteet eivät onneksi kauaa kestäneet. Tunsin ihollani myös joulukuisen kylmyyden ja kosteuden. Saapuessani joulumarkkinoille minut valtasi onnellinen mielihyvän tunne. Olen suuri joulufani ja näky suuresta kuusesta, koristelluista kojuista ja joululauluista lämmitti mieltäni suuresti. Tunsin itseni kuin pikkulapseksi.
Flanöörini aikana ehdin maistaa Prahan kostean ilman lisäksi paikallista hehkuviiniä, joka lämmitti mukavasti flunssaista kurkkuani. Hehkuviinissä maistui mukavasti jouluiset mausteet, kuten anis, appelsiini ja kaneli. Samalla reissulla tuli maistettua myös trdelník-leivoksia, jotka ovat todella suosittuja turistien kesken Prahassa, mutta eivät kuitenkaan ole alkuperältään edes tsekkiläisiä. Leivos maistui vähän kuin suomalaiselta korvapuustilta kevyemmällä rakenteella. Höyryävä vastapaistettu trdelník sisälsi niin sokerin, kanelin kuin pähkinöidenkin hienoista makua. Ja nämä maut kelpasivat lähes tunnin kävelyn jälkeen.
Kaarlensillalla haistoin lähinnä vain kostean ilman (osittain säästä ja osittain joesta johtuvaa), mutta mitä lähemmäs joulumarkkinoita kävelin, sitä enemmän tuoksuja erotin. Tietysti matkan varrella nenääni pisti pakokaasujen ja tupakan haju, mutta ne eivät taida olla edes mainitsemisen arvoisia. Joulumarkkinoilla oli valloillaan monenmoisia tuoksuja - joulukuusi, leivokset, paistetut mantelit ja hehkuviinit. Markkinoilla pyöriteltiin myös monessa kojussa vartaissa isoja kimpaleita sianlihaa, joista lähti huumaava tuoksu nälkäisen turistin nenään. Tarjolla oli myös tsekkiläisiä makkaroita ja oluita, jotka pistivät myös omat ominaisuutensa peliin ilmassa leijuvaan aromiin. Flanöörini oli monien tunteiden, nähtävyyksien, hajujen ja äänien yhdistelmä, ja onnistuin kokemaan paljon eri aisteillani tämän aikana. Varsinkin ulkomaille tai uuteen paikkaan mentäessä aistit terävöityvät ja huomaa paljon sellaisia asioita, joita ei tavallisessa ympäristössään huomaisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti