Joulupukki ja noitarumpu

Katsoin joulun alla perinteisesti Mauri Kunnaksen samannimiseen kirjaan perustuvan Joulupukki ja noitarumpu. Elokuva on kuulunut lapsuuteeni - ja myös nuoruuteeni - tiukasti ja joka vuosi ennen joulua se on katsottava. Nyt aikuisuuden kynnyksellä arvostan elokuvaa entistä enemmän. Siihen liittyy tiettyä nostalgiaa ja lapsuudenkaipuuta - ehkä siksi valitsinkin sen analysoitavaksi.

Kuva: Mauri Kunnas 

Jos on jotenkin onnistunut välttämään tämän suomalaisen jouluelokuvan katsomisen joka joulu, niin seuraavaksi pieni ei-liikaa-paljastava juonen pätkä. Korvatunturilla ollaan vauhdilla jo valmistautumassa jouluun, ja Joulupukki sattuu olemaan flunssassa. Lentokone lennättää Joulupukin pajalle läjän kirjeitä, joiden seasta löytyy hyvin epäselvä lahjatoive, jonka allekirjoittajana on Vekara. Päähenkilöt Ville ja Noora yhdessä pukin kanssa lähtevät kyselemään lelupajan asiantuntijoilta, josko he ymmärtäisivät kirjeestä paljastuneen piirroksen päälle. Samaan aikaan kummia sattumuksia alkaa tapahtua Joulupukin ympärillä.

Elokuva herätti minussa siis vahvoja tunteita. Nämä tunteet olivat positiivisia, koska yhdistän elokuvan lapsuuteeni ja nautin sen katselemisesta joka joulu. Elokuvan aikana tunsin niin jännitystä, huvittuneisuutta kuin lapsenomaista riemuakin. Mauri Kunnas on onnistunut luomaan loistavan tarinan, joka pystyy ilahduttamaan suomalaisia vauvasta vaariin. Itseäni naurattaa vieläkin elokuvan huumori ja jaksan ihastella sen suloista visuaalista ilmettä, joka poikkeaa aika tavalla muista lastenelokuvista. Erilaiset yksityiskohdat ja niiden bongaaminen ovat myös ilahduttavaa puuhaa, ja monesti mieleeni on tullutkin, miten joku keksii niin paljon somia ja hauskoja yksityiskohtia. Elokuvan tunnelma on kodikas ja saa minut tuntemaan halua lähteä Korvatunturille välittömästi. Siinä on käytetty myös monenlaisia ilmaisukeinoja, kuten veikeiden hahmojen kasvojen ilmeet ja piirteet, äänitehosteet (jotka ovat ihan omaa luokkaansa) ja värimaailma, joka luo lämpimän tunnelman. Kunnaksen luoma visuaalinen maailma on myös oma ilmaisukeinonsa, sillä hänellä on aivan ainutlaatuinen tapa piirtää.

Juoni herättää paljon ajatuksia elokuvan aikana. Tuoltako Suomen Korvatunturi näyttää? Tuoltako legenda joulupukista on peräisin? Piirretyssä elokuvassa on selkeästi kuvattuna Suomen pohjoinen luonto lumihankineen, poroineen ja revontulineen. Se tuo esiin hienosti suomalaista tarunomaista kansanperinnettä, kuten joulupukin kylän asukkaineen ja shamaanin (Lapin noidan) noitarumpuineen ja loitsuineen. Elokuva sisältää jonkin verran faktaa, mutta paljon enemmän fiktiota. Se kuitenkin edustaa lapsellisuuksineen osittain minun Suomea - mystistä ja perinteikästä kotimaata.

Valitsin tämän elokuvan, koska koen sen olevan monipuolinen ja hyvä myös koulukäyttöön. Vaikka se onkin fiktiivinen ja piirretty, kertoo se paljon esimerkiksi suomalaisesta luonnosta ja kansanperinteestä, kuten aiemmin jo mainitsinkin. Näin ollen sitä voisi tarkastella muun muassa äidinkielen tunneilla kansanperinnettä tutkittaessa. Elokuvaa voisi myös käyttää hyväksi esimerkiksi äidinkielen ja maantiedon oppiaineet ylittävällä monialaisella tunnilla (uusi OPS), mikä yhdistäisi luonnon, tarinan ja kansanperinteen analysoinnin. Joulupukki ja noitarumpu on myös loistava käytettäväksi kuvataiteen tunneille - siellä voisi käsitellä muun muassa Kunnaksen piirtotyyliä ja 1990-luvun animaationtekoa kattavasti.

Jokaisessa tarinassa on myös oma opetuksensa. Tämän elokuvan opetus on ehkä se, että kaikilla asioilla on tapana selvitä, kuten shamaani Vekarallekin selviää, miksei Joulupukki ole koskaan vastannut hänen toiveisiinsa. Elokuvalla yritetään viestiä, ettei kannata tehdä mitään typerää, kuten shamaani teki - vain koska pukki ei ollut vastannut ja kyseessä oli loppujen lopuksi väärinkäsitys. Hän teki kärpäsestä härkäsen, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Elokuva voisi opettaa koulussa oppilaille kärsivällisyyttä ja sen merkitystä - sekä sen, että itse Joulupukkikin voi olla erehtyväinen, kuten kuka tahansa.

Raportti taidemuseosta

Vierailimme viimeisellä demolla (16.12.) Jyväskylän taidemuseossa porukalla. En ollut aiemmin siellä käynyt ja ensivaikutelma oli mielenkiintoinen. Ovensuussa oli ihastuttava pieni myymälä täynnä kirjoja ja taidejuttuja. Graphica creativa -näyttely itsessään oli pieni ja kompakti täynnä mieltä kutkuttavia teoksia ja esillepanoja. Valitsin analysoitavaksi Tom Huckin puupiirroksen Brandy Bagheadin muodonmuutos. 

Mikä sinulle on taiteessa tärkeää? Kerro taidenäkemyksestäsi.

Minulle tärkeää taiteessa on viestin välittäminen. Parhaita taideteoksia ovat ne, joista välittyy joku syvällisempi viesti ja merkitys. Liian abstrakteista teoksista en niin paljoa välitä, mutta kauneushan on katsojan silmässä. Taiteen täytyy olla puhuttelevaa ja parasta on, jos teokseen voi samaistua. Sen pitää herättää tunteita ja mielipiteitä. Näkemykseni taiteesta on kuitenkin sillä tavalla laaja, että lähes kaiken voi mieltää taiteeksi. Eri asia on käsittelemmekö asioita päässämme taiteena vai emme.

Mikä on ensivaikutelmasi teoksesta? Mitä näet teoksessa?

Ensivaikutelmani teoksesta oli sekava ja vastenmielinen. Se herätti minussa paljon negatiivisia tunteita, sillä heti kuvasta silmään pisti muun muassa suolistettu kissa. Ensimmäisenä tuli mieleen, että tällaisia irvokkaita ja ehkä jopa pelottavia kuvia voisi nähdä esimerkiksi huvipuistojen kummitusjunissa. Tämä teos herätti minussa kaikista eniten tunteita, minkä vuoksi se jäi parhaiten mieleen ja valitsin sen analysoitavaksi. Tunsin oloni epämukavaksi sen edessä. Teoksen ihmisten vastenmielisen vääntyneet kasvot pinttyivät hyvin mieleeni.
  Näen teoksessa paljon erilaisia yksityiskohtia, joista voi päätellä yhtä sun toista. Ensimmäisessä kuvassa on kuvattuna queen-rintanauhasta päätellen kuningatar, jota kaksi kypäräpäistä miestä kantaa juhlakorokkeella. Kuningattarella on seipäässä vihanneksia sekä sylissä ruusuja ja kani. Taustalla näkyy pienellä ihmisiä, jotka aivan kuin protestoisivat tätä vastaan. Joku kantaa pientä kylttiä, jossa lukee skank. Tällä tarkoitetaan alaluokkaista "roskaväkeä", ja sanalla viitataan usein nimenomaan naisiin. Tästä voi siis päätellä, että kuvassa oleva pelottavakasvoinen kuningatar ei ole toivottu taikka pidetty henkilö.
  Toisessa kuvassa on meneillään jonkinlainen operaatio. Siinä näkyy juurikin suolistettu kissa, irtoneniä, silmiä ja hoitohenkilökuntaa. Kuvan alareunassa on selkeästi potilas, jota muut operoivat ja osoittelevat erilaisilla vaarallisen näköisillä välineillä. Potilaskin näyttää olevan valmiiksi kuollut. Kuvan tunnelma on todella ahdistava ja sekava. Siitä välittyy kuolemaa, hulluutta ja väkivaltaa.
  Kolmas teoksen kuvista jatkaa samalla oudolla linjalla edellistenkin kanssa. Kuvassa näkyy taitoluistelija, jolla on linnunnokka ja kädessä Kentucky Fried Chickenin kanasanko. Kuvan alareunassa on nokkaan sonnustautunut mies, joka pitelee kädessää kylttiä. Kyltissä lukee "Finger lickin´ good", joka sattuu olemaan KFC:n mainoslause.

Miten taiteilija käyttää värejä, muotoja ja sommitelmaa?

Teos on mustavalkoinen, joten väreillä taiteilija ei ainakaan ole hirveästi leikitellyt. Mustavalkoisuus toki tekee teoksesta ehkä vaikuttavamman ja luo sille ominaisen kammottavan tunnelman. Teos itsessään koostuu kolmesta eri paneelista. Nämä paneelit kuvaavat luultavasti osia tarinasta, joka teoksesta muodostuu. Ne selkeyttävät muuten ensivaikutelmaltaan sekavaa kuvaa paljon. Huckin käyttämät muodot teoksessaan ovat realistisia - ihmiset ovat ihmismäisiä eikä abstrakteja. Ihmisten kasvojen piirteet ovat kovia, mikä tekee niistä karmivia. Sommittelu kertoo ja selkeyttää myös osaltaan teoksen tarinaa. Ensimmäinen paneeli on sommiteltu vasempaan reunaan, jotta katsoja tajuaisi sen olevan tarinan aloitus. Tarina etenee siis länsimaiseen tapaan vasemmalta oikealle. Keskellä teosta sijaitsee kaikista huomiota herättävin kuva, mikä puolestaan herättelee katsojan kummastuksen ja mielenkiinnon. Tarkkoja yksityiskohtia on sommiteltu pitkin teosta, joten se vangitsee katsojansa tarkastelemaan sitä pidemmäksi aikaa.

Tulkitse teosta oman tietämyksesi ja mielikuvituksesi mukaan.

Teoksen nimi Brandy Bagheadin muodonmuutos viittaa jonkinnäköiseen muodonmuutokseen. Aluksi teoksen tarinaa oli vaikea hahmottaa, sillä en saanut oikein kiinni keskimmäisen kuvan tarkoituksesta. Mietittyäni ja tarkasteltuani hetken teoksen yksityiskohtia, tajusin ensimmäisen kuvan naisen kokevan muodonmuutoksen kuvan aikana. Ensimmäisen kuvan "kuningatar" saattaa olla myös jonkin kauneuskilpailun voittanut nainen tai kuka tahansa, jota taustalla olevat joukot arvostelevat. Keskimmäisessä kuvassa naiselle tehdään raakoja kirurgisia toimenpiteitä, joista ei verta ja suolenpätkiä kirjaimellisestikaan puutu. Kolmannessa kuvassa naiselle on tehty muodonmuutos ja hän muistuttaa kanan ja ihmisen sekoitusta. Hänellä on mitali kaulassaan ja yleisö näyttää hurraavan taustalla. Kyltti "Finger lickin´ good"  saattaa viitata naisen "parantuneeseen" ulkonäköön muodonmuutoksen ja operaatioiden jälkeen.
  Teos kuvaa siis käsittääkseni hyvin puhuttelevalla tavalla muiden ihmisten hyväksyntää ja kirurgisia toimenpiteitä, kauneusleikkauksia. Teoksen nainen hakee hyväksyntää muilta ja tahtoo samaan muottiin kuin muutkin. Hän valitsee radikaalin tavan sopeutua, eli päättää muuttaa ulkonäköään leikkauksilla. Lopputulos on mielestäni karmea, mutta kuvaa mainonnan ja yhteiskunnan luomia paineita ulkonäköä kohtaan. Viittaukset pikaruokaketju KFC:hen luultavasti symboloivat mainonnan ja valtakulttuurin vaikutuksia ja julmuutta. Niillä voidaan ottaa myös kantaa ketjun olemassaoloon ja toimintaan. Keskimmäinen kuva symboloi mielestäni hyvin kauneusleikkausten karua ja turhamaista luonnetta. Ihmiselle tehdään jotain sellaista, mitä ei tarvitsisi ja kehoon laitetaan aineita, jotka eivät sinne kuuluisi. Kuvan raakuus saa katsojan miettimään syvällisemmin, mistä koko asiassa on oikeastaan kyse. Se viestii kauneuskirurgian olevan bisnestä, joka hyväksikäyttää ihmisten epävarmuutta itsestään ja valtakulttuurin muotisuuntauksia. Teos käsittelee hyvin tällä hetkellä pinnalla olevia yhteiskunnallisia ilmiöitä.

Kyseistä teosta pääset tarkastelemaan tästä.

Flanööri

Valitsin flanöörini tehtäväksi samalla reissulla, kun matkustin Prahaan heti joululoman alussa. En ollut koskaan käynyt kyseisessä kaupungissa, joten se sopi täydellisesti tehtävänantoon. Vaikken todellakaan ollut yksin kaupungissa (turistisesonki parhaimmillaan joulumarkkinoiden takia), pystyin keskittymään tehtävään loistavasti, sillä uutta nähtävää oli hurjasti ja tahdoin ottaa kaiken mieleeni talteen.

Mitä näin?

Aloitimme erään päivän "turistikierroksemme" Kaarlensillan kupeesta. Sillan lähellä sijaitsee John Lennon -seinäksi nimetty seinä, johon turistit ja paikalliset saavat käydä maalaamassa ja piirtämässä, mitä mieleen juolahtaa. Astellessani seinän luokse näin paljon sekasotkua ja kirkkaita värejä. Seinästä ei alkuun erottanut edes mitään, se oli vain sotkua. Mitä tarkemmin ja lähempää sitä tutkaili, erottui monia pieniä taideteoksia ja tervehdyksiä. Teosten meri jatkui monien metrien päähän ja kun näki yhden teoksen, huomasi myös toisen. Seinä alkoi näyttää kauniilta, kun sitä tuijotti pidempään. Sen värimaailma loi hauskan ja jopa ristiriitaisen kontrastin Prahan vanhojen kiviseinien ja mukulakivikatujen kanssa. Tietysti bongasin taideteosten keskeltä pienen sympaattisen joulukuusen, joka ilahdutti joulumieltäni suunnattomasti.

Matka jatkui Kaarlensillalle, joka kannatteli vanhoilla perustuksillaan monen monta turistia. Näin eri näköisiä ihmisiä, patsaita ja joen. Näin myös vanhaa arkkitehtuuria ja isoja joutsenparvia kellumassa kylmässä joulukuisessa vedessä. Sää oli harmaa, vaikka auringon piti paistaa. Kaupunki näytti utuiselta, kun kauemmas katsoi - aivan kuin unessa. Ilma oli sen verran kostea ja sumuinen, että se loi ympäristöön unenomaisen vaipan.
  Tavallisten turistien lisäksi silmääni osui sillalla katukauppiaita ja kerjäläisiä. Siellä myytiin niin maalauksia, piirustuksia, lasten rihkamaleluja ja koruja. Kerjäläiset olivat surullista nähtävää. Eräskin mies istui maassa koiransa kanssa pidellen lippistä esillä, jos joku sattuisi heittämään kolikoita.
  Sillan vanhat patsaat taas olivat mielenkiintoista nähtävää. Ohitettuani patsaita ja katseltuani niitä hetken tajusin, että ne kaikki esittivät kristinuskoon liittyviä henkilöitä, pyhimyksiä tai Jeesusta. Näin kristinuskon symboleita siellä täällä. Vaikka patsaat itsessään olivat tummia, olivat tietyt kohdat niistä kullan värisiä. Tämä johtuu siitä, että ihmiset käyvät koskettamassa patsaita näistä kohdista - en tosin tiedä miksi, ehkä hyvän onnen tai niiden "pyhyyden" takia.

Joki näytti hyytävän kylmältä. Päidemme yli lenteli lokkeja jatkuvasti ja myös joutsenet olivat viihdyttävää katseltavaa, kun ne yrittivät saada ruokaa joenrannan lähellä olevilta ihmisiltä. Ihmisten kasvot olivat suurimmilta osin iloisia, hämmästyneitä ja ihastelevia. Monella oli kamera tai kännykkä esillä, jotta kaiken uuden nähtävän voisi tallentaa niihin. Niin myös minulla.
  Kaarlensillan ylitettyäni jatkoin matkaa kohti Vanhaa kaupunkia, jossa joulumarkkinat sijaitsivat. Kävelin kapeita mukulakivikatuja, joilla liikenne vilisi hurjana ja turistit puikkelehtivat sinne tänne. Näin matkalla paljon vanhoja rakennuksia, jotka ulkonäöstään päätellen oli rakennettu vuosisatoja sitten. Saapuessani aukiolle, ensimmäisenä silmääni pisti valtava koristeltu joulukuusi. Kuusen valot välkkyivät ja suuret pallot, rusetit ja köynnökset kimalsivat kilpaa pitkänkin matkan päähän. Seuraavana havaitsin suuren määrän ihmisiä - osaksi paikallisia ja osaksi turisteja. Pieniä ja suuria myyntikojuja ympäröi valtavat ihmismäärät, eikä heidän takaa meinannut aluksi edes erottaa, mitä kojut myivät. Joulutunnelma oli silmin nähtävissä, kun hymysuiset ihmiset kävelivät kojulta kojulle ja ihailivat suurta kuusta.

Mitä kuulin?

Lähestyessäni aamupäivällä Kaarlensiltaa kuulin ihmisistä kantautuvan puheensorinan, lokkien ja liikenteen ääniä. John Lennon -seinän luona ei ollut paljoa väkeä, joten siellä oli huomattavasti rauhallisempaa. Sillan täytti kuitenkin iloinen jutustelu ja joen veden liikehdintä humisi taustalla hiljaa. Autojen ja raitiovainujen äänet kaikuivat jokea pitkin toiselta sillalta, muttei häiritsevästi. Erotin siltaa kulkiessani monia eri kieliä - vastaan tuli niin kiinalaisia, ranskalaisia, brittejä ja itse paikallisia. Oli vaihteeksi mukavaa, kun ei ymmärtänyt kaikkea kuulemaansa ja sai olla aivan kuin rauhassa ihmisvilinän keskellä.
  Matkan jatkuessa sillalta kohti joulumarkkinoita liikenteen äänet yltyivät. Kenkäni kopisivat vanhoja mukulakiviä vasten. Ihmisten puheensorina voimistui taas, mitä lähemmäs markkinoita pääsin. Erotin puheen ja hälinän seasta myös musiikkia. Joulumarkkinoilla tietysti soi joululaulut, mikä loi ihanaa tunnelmaa torin vilskeeseen. Vanhanmalliset kassakoneet lauloivat markkinoiden kojuissa, kun ihmiset ostivat tuliaisia ja joululahjoja sekä maistiaisia tsekkiläisistä perinneruuista ja -juomista. Kuulin ihmisten taas puhuvan monen montaa kieltä, enkä kauhean montaa kertaa suomea kuullut. Markkinoilla oli myös lava, josta alkoi kuulua yhtäkkiä livemusiikkia.

Mitä tunsin, maistoin, haistoin?

Koko "turistikierroksen" ajan tunsin positiivista hämmästystä uusista nähtävistä. Kaarlensillan näkymät saivat minut tuntemaan itseni pieneksi ihmiseksi suuressa maailmassa - ihmispaljous, suuri joki ja valtava tuntematon kaupunki levittäytyivät suoraan edessäni. Kerjäläiset sillalla saivat oloni epämukavaksi ja surulliseksi, mutta nämä tunteet eivät onneksi kauaa kestäneet. Tunsin ihollani myös joulukuisen kylmyyden ja kosteuden. Saapuessani joulumarkkinoille minut valtasi onnellinen mielihyvän tunne. Olen suuri joulufani ja näky suuresta kuusesta, koristelluista kojuista ja joululauluista lämmitti mieltäni suuresti. Tunsin itseni kuin pikkulapseksi.
  Flanöörini aikana ehdin maistaa Prahan kostean ilman lisäksi paikallista hehkuviiniä, joka lämmitti mukavasti flunssaista kurkkuani. Hehkuviinissä maistui mukavasti jouluiset mausteet, kuten anis, appelsiini ja kaneli. Samalla reissulla tuli maistettua myös trdelník-leivoksia, jotka ovat todella suosittuja turistien kesken Prahassa, mutta eivät kuitenkaan ole alkuperältään edes tsekkiläisiä. Leivos maistui vähän kuin suomalaiselta korvapuustilta kevyemmällä rakenteella. Höyryävä vastapaistettu trdelník sisälsi niin sokerin, kanelin kuin pähkinöidenkin hienoista makua. Ja nämä maut kelpasivat lähes tunnin kävelyn jälkeen.

Kaarlensillalla haistoin lähinnä vain kostean ilman (osittain säästä ja osittain joesta johtuvaa), mutta mitä lähemmäs joulumarkkinoita kävelin, sitä enemmän tuoksuja erotin. Tietysti matkan varrella nenääni pisti pakokaasujen ja tupakan haju, mutta ne eivät taida olla edes mainitsemisen arvoisia. Joulumarkkinoilla oli valloillaan monenmoisia tuoksuja - joulukuusi, leivokset, paistetut mantelit ja hehkuviinit. Markkinoilla pyöriteltiin myös monessa kojussa vartaissa isoja kimpaleita sianlihaa, joista lähti huumaava tuoksu nälkäisen turistin nenään. Tarjolla oli myös tsekkiläisiä makkaroita ja oluita, jotka pistivät myös omat ominaisuutensa peliin ilmassa leijuvaan aromiin. Flanöörini oli monien tunteiden, nähtävyyksien, hajujen ja äänien yhdistelmä, ja onnistuin kokemaan paljon eri aisteillani tämän aikana. Varsinkin ulkomaille tai uuteen paikkaan mentäessä aistit terävöityvät ja huomaa paljon sellaisia asioita, joita ei tavallisessa ympäristössään huomaisi.